meikäläisellä nyt kyllä mättää sillä inhottavalla kädellä...

Eilen istahdin ihan hetkeksi soffalle. Nousin siitä ja jalka tarttui maton laitaan ja oikeasta polvesta kuului ikävä RUTS...Kipu iski välittömästi. Se kävi siis taas...ai mikä....no kierukka repesi. Minulta on revennyt vasemmasta kolme kertaa ja oikeasta kaksi. Joka kerta on jouduttu tähystämään ja syömään repeämiä pois. Kerran on ammuttu ankkureilla repeämä kiinni, mutta ei se kestänyt kahta kuukauttakaan. Taitaa taas olla leikkuriin meno... . Se tietää ainakin kolmea viikoa saikkua, pahimmassa tapauksessa viisi viikkoa...mä en kestä...

Jos tästä jotain hyvää pitää etsiä, ainut positiivinen asia on se, että minulla on jo ensi viikoksi varattu aika ortopediltä tämän selän takia, joten voin siellä puhua taas tästä polvesta. Alkaa olla kantakortti tuonne päiväkirurgiselle osastolle... Fysioterapeuttikin jo puhuttelee vain etunimellä.

Se siitä kävelyn aloittamisesta taas...voi hermo....

Ja tänään... leivoin kakun mikrossa, vähän lohduttaakseni itseäni (tekosyyn varjolla siis!). Ohjeessa kehoitettiin ottamaan juuri saman kokoinen paistovuoka kuin minulla. No, siinä vähän ihmettelin sen pienutta, mutta jos ohjeessa niin lukee kait se on oikein. Tulos näkyy tässä;

Jep jep...mikro päätyi pesuun.

MUTTA...lopputulos kuitenkin kruunasi päivän. Välissä vadelmahilloa ja päällä vaaleaa suklaata....nam...