Taas on kohta viikonloppu mennyt. Kaikkea muuta on ehtinyt tehdä paitsi käsitöitä. Eilen meni kuusi tuntia jäähallilla turnauksessa ja illalla oli niin poikki, ettei jaksanut oikein innostua puikosta. Tänään olen tehnyt ilmalämpöpumpulle lämpöhoitoa; se kun tykkäsi ottaa ja jäätyä. Puuttuu putkistoista ainetta...

Eilen aamulla näytti tältä

Pidän lumesta, mutta en pidä lumitöistä....

Huivi edistyy hitaasti eikä lankaa kulu paljon. Olen miettinyt tuon Lankahamsteri-kuukauden tavoitteen itselleni, että en tee mitään saadakseni vain lankaa kulumaan, vaan työllä pitää olla vissi tarkoitus. Siis ei kaappi-kamaa. Tarkoitus ei ole siis muuta, kuin olla ostamatta uusia lankoja helmikuussa.

Pengoin kirjakasoja ( meillä kirjat ovat pinoina kaapeissa, kun emme ole päässeet yksimielisyyteen minkälainen kirjakaappi/hylly meille hankitaan) ja löysin aikoinani Italiassa asuessamme (v. 2000-2002) ostamani helmikirjan. Muistelen ostaneeni muitakin, mutta niitä en vielä löytänyt...

Ruokakaupasta löysin uuden virkkauslehden, en ole tähän koskaan ennen törmännyt. Pitää odottaa sopivaa hetkeä uuden liinan aloittamiseen.

Olen joskus leikannut jostakin lehdestä tämän runon. Aina se vain jaksaa nostaa ihokarvat pystyyn, kun sitä lukee. Asianhan on juuri kuten runossa on sanottu, pitäisi välillä muistaa se. Jos joku tietää tälle kirjoittajan, olisin iloinen siitä tiedosta. Tämä runo on meillä jääkaapinovessa ja luen sitä säännöllisesti ja yritän sisäistää asiaa.

Te isot ihmiset ymmärtäkää,voi pientäkin joskus ottaa päähän. Voi lastakin väsyttää päivän työ, voi heiltäkin huonosti mennä yö.Voí ystävä pettää ja huutaa pomo ja muutenkin olla surkea olo.Voi raivari tulla ja palaa proppu, kun aina on niin hemmetin hoppu.

Siis koettakaa ottaa lapsenne lukuun, kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun. Ei aina paista, ei ole kesä eikä kotikaan ole vain kilttien pesä. Jos paha päivä on sulla tai mulla, niin annetaan kiukkujen ulos tulla. Niin ei vallitse riita ja känä ja pysytään muutenkin terveempänä.

Ei murheet ole vain isojen alaa, voi pikkuiseltakin pinna palaa. Voi sattua harmeja aamusta asti niin, että keljuttaa kamalasti. Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin ja isäkin siepata ylenmäärin. Voi päivä mennä niin pipariksi, että on pantava ranttaliksi.

SIIS koettakaa ottaa lapsenne lukuun, kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun. Kun annetaan kiukkujen ulos tulla, niin aina ei vallitse riita ja känä ja pysytään muutenkin terveempänä.